Kuha syksyllä: oikea syvyys ja kahdeksan metrin raja
Kesällä kuhaa haetaan illan hämärästä ja matalalta, ja syyskuun lopulla sama resepti lakkaa toimimasta. Kalat eivät ole kadonneet minnekään. Ne ovat siirtyneet syvemmälle, ja siksi syksyn kuhakysymys kuuluu melkein aina samoin: millä syvyydellä? Vastauksia on kaksi. Ensimmäinen kertoo, missä kuha on. Toinen kertoo, kuinka syvältä sitä kannattaa ylipäätään kalastaa, ja juuri sen moni ohittaa.
Miksi kuha painuu syvälle
Kun pintavesi jäähtyy, kesän kerrostuminen purkautuu ja järvi sekoittuu pohjaa myöten. Harppauskerros, jonka alla kuha vietti kesäpäivänsä, katoaa, ja happea riittää taas syvälläkin. Pikkukala, järvillä usein kuore ja muikku, kerääntyy parviin syvemmälle, ja kuha seuraa ruokaansa. Se tankkaa talven varalle. Siksi syyskuha on yleensä paremmassa lihassa ja ärhäkämpi siiman päässä kuin kudun jälkeinen kevätkala.
Kalastuslehden jigausohjeen mukaan syyskuhaa kannattaa etsiä noin viiden ja kahdenkymmenen metrin väliltä, ja tavallisin ottisyvyys on kuudesta kymmeneen metriin. Alle kolmen metrin vedestä sitä ei syksyllä kannata etsiä.

Paikka ratkaisee ennen syvyyslukua
Pelkkä syvyysluku ei vielä löydä kalaa. Syyskuhan peruspaikkoja ovat syvät salmet, sisälahtiin johtavien syvänteiden reunat ja savipohjaiset syvät alueet. Niitä yhdistää se, että pikkukalaparvet kulkevat niiden kautta tai pysähtyvät niihin.
Kaikuluotaimessa hyvä paikka näyttää tutulta: pohjan lähellä pitkulaisia kaaria ja niiden yläpuolella pilvi pientä kalaa. Kun sellainen löytyy, älä lähde kauas. Kuhat pysyvät yleensä muutaman sadan metrin säteellä, ja paikkaa vaihdetaan lähinnä heittokulman ja syvyyden vuoksi.
Tuuli kannattaa ottaa mukaan laskuihin. Kova tuuli synnyttää salmiin virtausta, ja virta tuo ravintokalaa mukanaan. napp näyttää jokaiselle paikalle tuulen voimakkuuden reaaliaikaisen sään mukana, joten jo kotona näet, onko salmessa tänään liikettä.
Veden lämpö kertoo, milloin kesä on ohi
Kesäkuvio ei lopu päivämäärästä vaan lämpötilasta. napp arvioi jokaiselle paikalle veden lämmön, ja kuhan kesäinen mukavuusalue on mallissa 15-22 astetta. Kun arvio painuu sen alle, jätä illan matalikot ja ala etsiä syvemmältä. Matala järvi kääntyy viikkoja ennen syvää selkävettä tai merta, joten sama päivä voi tarkoittaa eri vaihetta eri vesillä.
Koko valoisa aika käy
Kesällä kuhan syönti keskittyy iltaan ja yöhön. Syksyllä syvältä kalastettaessa tehokasta aikaa on koko valoisa aika, koska tankkaava parvi syö myös päivällä. Viimeisen valon hetki on silti usein päivän kiivain. napp painottaa kuhalla hämärää, ja siksi illan tunnit nousevat ennusteessa esiin. Lue se niin, että viimeinen tunti ennen auringonlaskua kannattaa olla vedessä, älä niin, että päivä olisi menetetty. Lajin elinympäristöt ja muut tiedot löydät kuhan omalta sivulta.
Jigipää syvyyden mukaan
Perussääntö on yksinkertainen: kalasta niin kevyellä jigipäällä kuin pystyt, kunhan pohjatuntuma säilyy. Kuha pitää hitaasti vajoavasta jigistä, ja isku tulee usein juuri vajoamisen aikana. Suuntaa-antavasti noin 10 grammaa riittää kolmesta viiteen metriin, 15 grammaa kuudesta kahteentoista metriin ja 20 grammaa sitä syvemmälle. Tuuli ja virta vaativat lisää painoa, mutta lisää vain sen verran kuin on pakko.
Noin 0,40 millin fluorocarbon-peruke hidastaa vajoamista ja suojaa kuitusiimaa kiviltä. Keltainen tai oranssi kuitusiima auttaa lukemaan tärpit, sillä syksyn kuhan tärppi ei aina tunnu nykäisynä. Joskus siima vain kiristyy laiskasti, ja silloin vastaisku annetaan heti.
Kahdeksan metrin raja
Tähän liittyy syksyn kuhakalastuksen hankalin totuus. Kuhalla on umpinainen uimarakko. Lohi voi päästää rakosta kaasua nielun kautta, mutta kuha tasaa painetta verenkierron kautta, ja se on hidasta. Kymmenen metrin syvyydessä paine on kaksinkertainen pintaan verrattuna, joten nopeasti ylös kelatun kalan rakko pyrkii laajenemaan kaksinkertaiseksi. Kala ui kyljellään tai selällään, silmät pullistuvat, eikä se pääse takaisin alas.
Luonnonvarakeskuksen pilottihankkeessa syksyllä 2014, kylmän veden aikaan, kuolleisuus kasvoi selvästi, kun pyyntisyvyys ylitti kymmenen metriä, ja seurannan aikana noin viidennes kuhista kuoli. Lauri Rantasen opinnäytetyön kesäaineistossa 74 kuhasta kuoli kolme, ja hänen tulostensa mukaan kuha selviää hyvin, kun pyyntipaikka on alle viiden metrin syvyinen. Rantanen pitää kahdeksaa metriä järkevänä rajana, jota syvemmältä kuhaa ei kannata kalastaa.

Käytännössä tämä on päätös, joka tehdään ennen kuin jigi lasketaan veteen. Jos aiot vapauttaa kaloja, kalasta kahdeksaa metriä matalammalta. Jos kalastat syvemmältä, ota mitan täyttävät ruoaksi kohtuudella ja lopeta, kun kalaa on tarpeeksi. Alamittaisen kohdalla hidas ylösotto auttaa, mutta se ei pelasta kaikkia. Syksyn parvesta saalista voi tulla paljon, joten raja kannattaa vetää ennen kuin ensimmäinen kala on veneessä.
Todennäköisyydet ovat opastusta, eivät sääntöjä. Alamitat, rauhoitusajat ja kalastusluvat tarkistat aina oman vesialueesi tiedoista.
Syksyn kuha ei ole kadonnut, se on vain syvemmällä. Lähimmät kalapaikat, reaaliaikaisen sään, arvion veden lämmöstä ja avoimen arvion siitä, mitkä lajit todennäköisimmin syövät juuri nyt, näet ilmaiseksi ja ilman kirjautumista osoitteessa napp.fish.
Kuvat: Petritap, CC BY-SA 4.0 · Emőke Dénes, CC BY-SA 4.0 · JIP, CC BY-SA 4.0


