Ahven syksyllä: näin löydät parven

Syksyn ahvenkalastuksessa ratkaisee yksi asia ylitse muiden, ja se on parven löytäminen. Kesällä ahvenia on hajallaan pitkin rantoja pieninä porukoina, ja muutaman kalan saa lähes mistä vain. Syksyllä sama vesi voi tuntua tyhjältä tunnin ajan ja räjähtää sitten käsiin, kun osut oikeaan kohtaan. Kalat eivät ole kadonneet. Ne ovat pakkautuneet yhteen ja siirtyneet, ja siksi syksyn ahvenreissu on ennen kaikkea etsimistä.

Parveutuminen alkaa lämpötilasta, ei päivämäärästä

Kun vesi viilenee, ahvenet parveutuvat ja lähtevät pikkukalojen perään syvemmälle. Kalastusopas Teemu Hiltusen mukaan parveutuminen on pääosin tapahtunut siinä vaiheessa, kun veden lämpötila on laskenut alle kahdentoista asteen. Se on käyttökelpoinen raja, koska sen voi mitata. "Syksyä" ei voi.

Raja ylittyy eri vesillä eri aikaan. Pieni matala järvi on sen väärällä puolella viikkoja ennen merta, sillä meri sekä lämpenee että jäähtyy hitaammin, ja siksi merialueen ahvenet ovat käytöksessään aina hieman järviä jäljessä. Tähän kysymykseen napp vastaa: jokaiselle paikalle näkyy arvio veden lämmöstä yhdessä reaaliaikaisen sään kanssa, joten näet, onko juuri se vesi jo kääntynyt vai onko siellä vielä kesä. Arvio riittää tähän hyvin, koska kyse on kynnyksen ylityksestä eikä kymmenyksistä.

Parvi on siellä missä ruoka

Alkusyksystä ahvenia löytyy vielä matalalta: vedenalaisilta matalikoilta, rinteiltä, virtaavista salmista ja kaislikon laidoilta. Veden kylmetessä parvet siirtyvät karikoilta ulommas selkävesille pikkukalaparvien, usein muikun, perään. Silloin kalat ovat tavallisesti kuuden ja kahdeksan metrin välissä, ja loppusyksystä montuissa ja penkkojen reunoilla kuudesta yhdeksään metriin.

Parvi ei kuitenkaan pysy paikallaan. Se vaihtaa syvyyttä veden lämmön ja tuulen mukaan, ja olosuhteiden muuttuessa koko porukka voi siirtyä nopeasti. Siitä seuraa sääntö, joka tuntuu väärältä mutta toimii: jos tärppiä ei tule muutamassa minuutissa, vika on paikassa tai syvyydessä eikä vieheessä. Siirry, laske uusi syvyys ja jatka etsimistä.

Yksi ilmainen vihje kannattaa opetella lukemaan. Kun pikkukala kuhisee pinnassa, alla on saalistava parvi.

Isoin ahven ei ole parven keskellä

Löytynyt parvi ei vielä tarkoita isoa kalaa. Suurimmat ahvenet ovat varovaisempia ja tarkkailevat tilannetta muusta parvesta erillään, ja ne aktivoituvat vasta silloin, kun pienempien syönti on kiivaimmillaan. Tämä kääntää tavallisen virheen päälaelleen. Moni lähtee pois juuri siinä vaiheessa, kun saaliiksi tulee pelkkää pikkuahventa, vaikka se on nimenomaan merkki jäädä paikalle.

Jigipään paino ratkaisee ennen väriä

Jigin koko valitaan saaliskalan mukaan ja paino syvyyden mukaan. Alle kolmen metrin vedessä riittää jigipää seitsemän ja kymmenen gramman väliltä, kymmenen metrin vedessä tarvitaan jo noin 15 grammaa, ja tuulella painavampi kuin tyynellä. Loppusyksyn kuuden ja yhdeksän metrin kalastuksessa paino osuu yleensä kahdeksan ja kahdentoista gramman välille.

Heiton jälkeen odotetaan, että jigi käy pohjassa. Siima löystyy hetkeksi juuri silloin, ja se on ainoa merkki jota tarvitset. Sen jälkeen vapa viedään samaan linjaan siiman kanssa, jolloin tärpit erottuvat selvemmin ja kala tarttuu varmemmin. Jos tärppejä tulee paljon mutta kala ei tartu, ensimmäinen korjaus ei ole väri vaan jigipään paino.

Väristä kaksi kokenutta opasta on eri mieltä, ja se kannattaa tietää. Erik Herlevi suosii syksyllä tummia sävyjä ja keväällä heleitä. Hiltunen taas kokeilee loppusyksyllä nimenomaan keltaista ja oranssia, koska ne ovat toimineet passiivisiin kaloihin. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että päivän ottiväri haetaan kokeilemalla. Jos veneessä on useampi kalastaja, aloittakaa eri väreillä ja siirtykää kaikki siihen joka tuottaa.

Kellonaika ja valo

Ahvenen syönti painottuu oppaiden mukaan aamuun ja iltaan. Yhdestä asiasta ollaan joka tapauksessa yksimielisiä: pimeä ei ole ahvenen aikaa, koska se saalistaa näkemällä. napp pisteyttää ahvenen päiväkalaksi ja pudottaa yön lähes nollaan, ja saman lajin elinympäristöt ja käyttäytymisen saat kerralla ahvenen omalta sivulta. Vuorokaudenajan vaikutuksesta laajemmin on oma juttunsa, paras kalastusaika vuorokaudessa.

Ota fileekokoiset, päästä isot

Yli 400 gramman ahvenesta saa fileen, joka maksaa perkaamisen vaivan. Pienemmät maistuvat aivan yhtä hyvältä, mutta työtä on paljon ja syötävää vähän. Toisesta päästä kannattaa vetää oma raja: yli 40 sentin yksilöt kannattaa vapauttaa, koska ne ovat perimältään parhaita suvunjatkajia ja sellaisen kasvattaminen on vienyt vuosia. Kala joko tainnutetaan heti tai päästetään heti takaisin veteen, ei jätetä pohjalle hyppimään.

Ja tavallinen muistutus: todennäköisyydet ovat opastusta, eivät sääntöjä. Kalastusluvat, rauhoitusajat ja alamitat tarkistat aina itse oman vesialueesi tiedoista.

Syksyllä ahventa etsitään, ei heitetä. Mitä nopeammin rajaat väärät paikat pois, sitä enemmän aikaa jää kalastaa oikeassa. Lähimmät kalapaikat, reaaliaikaisen sään ja avoimen arvion siitä mitkä lajit todennäköisimmin syövät juuri nyt näet ilmaiseksi ja ilman kirjautumista osoitteessa napp.fish.